Koskaan aiemmin maailmassa ei ole viestitty yhtä paljon kuin nykyään. Pommitamme toisiamme sanallisilla ja kuvallisilla viesteillä ja tuskailemme meihin kohdistetun markkinointiviestinnän jatkuvassa tulituksessa. Viestintää ei voi tässä maailman ajassa kovin helposti väistellä.
Viestinnän ulottumisessa kaikkialle piilee ongelma. Jokaisella on kokemusta viestinnästä, ja siten yleensä myös mielipide asiasta. Se on ammattiviestijän kannalta ajoittain sietämätöntä. Vaikka kenenkään kokemusta ja näkemystä viestinnästä ei pitäisi vähätellä, viestintä on silti taitolaji. Hyväksi viestijäksi saati viestinnän asiantuntijaksi ei pätevöidy pelkällä netin selailulla, lehtien lukemisella tai somettamisella.
Mitä enemmän elämme viestien ympäröimänä, sitä enemmän viestinnän asiantuntijuutta mitätöidään. Tuore Britanniassa, Saksassa ja Italiassa tehty tutkimus ihmisten luottamuksesta viestinnän ammattilaisiin kertoo, että useampi kuin joka kolmas tutkimukseen vastanneista ei luota yritysten viestintä- ja pr-väkeen. Saksassa epäluottamus on suurinta, epäilijöitä on lähes puolet (42 prosenttia) vastanneista. (Trust in Communicators 2019)
Epäluottamuksesta huolimatta viestinnän ammattilaisia tarvitaan. Itse asiassa viestinnän ammattilaisia tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän viestitään. Alan koulutuksella ja työkokemuksella on merkitystä. Niiden avulla oppii tiettyjä lainalaisuuksia, syy-seuraussuhteita. Viestiä voi kuka tahansa, ja aiempaa paremmaksi viestijäksi voi oppia kuka tahansa. Mieluiten kuitenkin ammattilaisen tukemana.
Marjo